Vaimon musertava paljastus siitä mitä energiajuomat tekivät hänen miehelleen

Energiajuomat eivät ole vain epäterveellisiä, sillä ne voivat viedä terveyden ja pahimmillaan jopa hengen.

Joillekin ihmisille energiajuomat ovat ainut apukeino selvitä läpi kiireisestä päivästä. Suurin osa ihmisistä ei kuitenkaan mieti, kuinka kofeiini ja sokeri vaikuttaa kehoon.

Etelä-Carolinassa Yhdysvalloissa sattui ikävä onnettomuus huhtikuussa, kun teini-ikäinen lapsi kuoli juotuaan liikaa energiajuomia. Nyt isä nimeltä Austin on vastikään selvinnyt hengissä juotuaan liikaa energiajuomia hetkisen työputken aikana. Vakava onnettomuus jätti kuitenkin mieheen pysyvän fyysisen jäljen.

Onnettomuus sattui, kun hänen vaimonsa, Brianna, oli vain viikkojen päässä ensimmäisen lapsen synnytyksestä. Nyt vaimo on kirjoittanut sydäntäsärkevän tarinan Facebookiin, jossa hän haluaa varoittaa ihmisiä energiajuomista ja niiden haittavaikutuksista.

”Hei, minun nimeni on Brianna, ja tämä on minun tarinani…

Rakkaus ei ole vain pieniä asioita. Se ei ole spontaanit puhelut, treffit tai edes muistot. Rakkaus on sitä, että tietää uhraavansa asioita, joita ei edes tiennyt voivansa uhrata. Rakkaus on epäitsekästä. Oletko koskaan tuntenut, kun elämäsi heiluu vaakalaudalla? Oletko koskaan saanut niin rajua henkistä tälliä, että kaikesta on tullut sumuista ja epävarmaa? Keuhoksi tuntuvat kireältä ja muutut täysin toimintakyvyttömäksi. Et pysty liikkumaan, ajattelemaan tai edes reagoimaan mihinkään. Minä olen. Minä koin jotain, jota en koskaan olisi osannut odottaa… kaikki tapahtui 9 kuukauden aikana, kun odotin ensimmäistä lastani. Raskauden tulisi olla yksi elämän upeimmista taipaleista, joita tulet kokemaan. Luot uutta elämää. Saat loputonta rakkautta ihmiseltä, jotka et ole vielä edes tavannut. Austin ja minä olimme onnellisia ja tohkeissamme tulevasta pojastamme. Saisimme viedä hänet kotiin ja olla perhe.”

Austinille oli kehittynyt ikävä tapa, jotta hän selviäisi hektisestä työaikataulusta, hän ei osannut odottaa joutuvansa sairaalaan.

”Menin nukkumaan ja en olisi koskaan osannut odottaa, että elämäni hajoaisi käsiin vain tunneissa. Muistan edelleen, kun anoppini herätti minut tuona aamuna. ”Austin joutui onnettomuuteen”, hän sanoi. Tiesin vain sen, että mieheni oli joutunut sairaalaan. Pahinta koko asiassa? En tiennyt miksi. Ajoimme kahden tunnin ajan sairaalaan. Kuulin, että aviomieheni, lapseni isä, henkilö jota rakastan, oli saanut aivoverenvuodon. Miksi? Lääkärit kertoivat, että liika energiajuomien kulutus oli aiheuttanut onnettomuuden (huono tapa, joka syntyi kun mieheni alkoi tekemään pidempiä työpäiviä). Leikkaus oli jo käynnissä… ja viiden tuskaisan pitkän tunnin jälkeen saimme mennä katsomaan häntä. Kaikki tuntuivat keskittyvän suorastaan tunnistamattomilta näyttäviin kasvoihin, kaikenlaisiin laitteisiin ja purkkeihin, kun minä pystyin näkemään vain hänen vanhempansa. Huomasin, kuinka anoppini silmistä sammui valo, kun hän näki poikansa sairaalasängyssä. Huomasin, kuinka hänen isänsä murtui kyyneliin ja halasi vaimoaan. He eivät tienneet tulisiko heidän luoma lapsensa koskaan edes heräämään.

Näin kuinka perheeni – uusi perheeni, jota rakastin ja johon kuuluin, tärisi ja hajosi palasiksi, se oli pahin tunne, jota olen koskaan kokenut.”

Vakavan aivoverenvuodon ja useiden leikkausten jälkeen, Austinin kalloon jäi valtava reikä ja samaan aikaan hänen vaimonsa tulisi kohta synnyttämään heidän esikoistaan.

”Seuraavana päivä oli aivoleikkausten päivä osa 2. Austin sai aivohalvauksen, kohtauksia, turvotusta ja muita vastoinkäymisiä, joihin emme olleet valmistautuneet.

Oli hetki, jolloin istuin sairaalapedissä ja rukoilin, että kaikki tulisi menemään hyvin, tiesin että en tulisi koskaan luopumaan toivosta. Ei väliä, kuinka vaikeaa elämästämme tulisi. Tulisin olemaan hänen vierellään koko tuon ajan.

Asuimme 2 viikkoa sairaalassa miettien tulisiko hän selviämään, sitten menimme takaisin kotiin. Minun synnytykseni aika oli koittanut.”

Brianna eli valtavan kaaoksen keskellä ja samaan aikaan hänen oli pakko synnyttää heidän esikoisensa.

”En tule valehtelemaan kenellekään, se oli niin vaikeaa. Minä olin suunnitellut, että Austin olisi mukana kyseisellä hetkellä. Minun rinnallani. Pitäen kädestäni kiinni. Rauhoittelemassa minua. Paikan päällä, kun esikoisemme syntyy. Tilanne ei tuntunut oikealta…

Mutta kaunis ihme tapahtui, kun synnytin poikamme. Austin oli herännyt. En päässyt näkemään häntä viikkoon. Ajattelin häntä joka päivä. Itkin, kun katsoin lastani, joka näytti aivan hänen isältään.

Jätin vain viikon ikäisen vauvamme appivanhempieni luokse. Tiesin, että minun tulisi nähdä Austin. Minun piti kertoa hänelle, että poikamme oli syntynyt. Kertoa, kuinka paljon me tarvitsemme häntä.”

Kuin ihmeen kaupalla, Austin heräsi pojan syntymän jälkeen ja sai tavata hänet noin 2 kuukautta myöhemmin.

”Viikot kuluivat. Me kuljimme Austinin perässä ympäri osavaltiota, kun hänelle tehtiin useita toimenpiteitä ja leikkauksia. Tapasin hänet aina, kun oli mahdollista.
Hieman yli 2 kuukauden jälkeen, poikamme sai vihdoin tavata isänsä. Kyseesä oli päivä, jota en välttämättä uskonut koskaan näkeväni. Se oli päivä, kun sydämeni sai osan onnestaan takaisin.
Tovin kuluttua mieheni pääsi takaisin kotiimme. Elämämme ei ole normaalia. Käymme sairaalassa ja lääkärissä niin usein, että en pysy enää edes laskuissa.
Mutta me olemme tässä. Taistelemassa.”

Brianna käyttää suurimman osan päivästään lapsensa ja pysyvästi vammautuneen miehensä hoitoon, kyseessä on rooli, jonka hän ottaa vahvasti vastaan.

”Herään joka aamu huolehtimaan kauniista pikkupojastamme ja miehestäni. Valmistan ateriat, hoidan psyykkisen terapian, puheterapian ja kuntouttavan terapian. Autan häntä peseytymään. Autan häntä kävelemään. Autan häntä jokaisella elämän osa-alueella. Kaikkien näiden askareiden välillä pidän huolta 8 kuukauden ikäisestä pojastamme. Se on vaikeaa, olen väsynyt, mutta me selviämme.”

Perheen tarina on järkyttävä, mutta samalla loistava esimerkki aidosta ja epäitsekkäästä rakkaudesta.

”Hän ei ole sama mies, johon rakastuin, mutta rakastan häntä silti enemmän ja enemmän joka päivä. Me taistelemme, jotta hän parantuu. Jotta temme hänen elämästään parempaa. Joku päivä hän vielä toipuu. Siihen asti, en koskaan aio luovuttaa. Koska rakkaus on epäitsekästä, ja rakastan häntä enemmän kuin elämää itsessään.”

Tässä oli tarina, jonka Brionna halusi jakaa muille ihmisille. Traaginen tapahtuma herättää varmasti keskustelua energiajuomien haittavaikutuksista.

Samalla minua kauhistuttaa ajatus siitä, että tälläkin hetkellä lukemattomat lapset juovat näitä juomia…

Jaa uutinen varoituksena läheisillesi! 

Lähde: Boredpanda / Endresphotography